Jokunen kuva

 Piikittämisen vaikeus.
Tää kuvaa sitä itkua ja hammasten kiristystä, kun ei meinannu löytää enää suonta. Olin usein ihan veressä kun jouduin tuntikausiakin joskus ompelee. Ai ai sitä henkistä tuskaa ja ahdistusta..
Onneks se on ohi.
Nyt ajattelin et maalaan kuvia huumemaailmasta. Se on sellanen terapiamuoto.
Kun sain tän valmiiks, tuli sellanen jännä tunne et jotain jäi taakse.

 Meikäläinen. Ei oikeen meinannu uskaltaa hymyillä, oli niin arka ja epävarma olo kun otin tän. Ehkä nää fiilikset kuuluu asiaan tässä vaiheessa. Huomaan et joku prosessi on meneillään.

 Tupakalla. Oon muuten onnistunu vähentää tupakkaa aika hyvin.
Ennen poltin 25-30 röökiä, nyt menee noin 10 päivässä.
Toivottavasti onnistuisin vielä lopettaakin.

 

 

Sain Rakkaalta synttärilahjaks uuden takin. Tykkään siitä niin paljon et harmittaa kun tulee kesä :D

2v kuivilla ja kuulumisia

Ihan ekaks haluun pyytää anteeks siitä etten oo saanu aikaseks kirjotella vähään aikaan.
On ollu vähän rankka vaihe tässä. Oon pelänny ihan hirveesti et menneisyyden ikävät tapahtumat toistuu.
Kaikki nää mun pelot liittyy tavalla tai toisella niihin hirveisiin kokemuksiin, jotka oon käyny läpi. Pelkään et ne toistuu.
Kai se on ihan tavallista.
Mut on näistä ahdistuksista ollu hyötyäkin. Mun usko on voimistunu ja ahdistuksissakin mä iloitsen Herrasta.

Peloista huolimatta oon touhunnu paljon. Virkkaaminen on pitäny mut järjissäni. Nyt on ollu tosi tuottelias kausi. Saan just valmiiks ison peiton ja muitakin projekteja on.
Aloitin myös maalaamisen. Aiheena huumemaailma ja toipuminen.
Kun sain ekan taulun valmiiks niin tuli Sellanen fiilis et nyt jäi jotakin taakse. Maalaaminen on terapeuttista.
Kunhan jaksan, niin laitan ekasta taulusta kuvan. Tää puhelin ei anna lisätä kuvia tänne.
Tavoitteena on maalata useista tauluista kuvakertomus näyttelyyn. En varmaan saa niitä vielä keväällä tulevaan näyttelyyn mut ehkä sit seuraavaan. Ilmoittelen sit tarkemmin kun saadaan homma järjestyy.

Mitähän vielä?
Ainiin, kirjaprojektista.
Kiitos kaikille lukijoille ideoista ja vinkeistä! Arvostan sitä et ootte mun tukena ja kannustatte. Alkaa pikkuhiljaa hahmottua et millasen kirjasta teen. Edelleen otan ideoita vastaan.

Vaikka täs onkin ollu vähän rankkaa, niin yllätyin iloisesti kun tajusin etten oo pitäny retkahtamista edes vaihtoehtona. Se vaan harmittaa et kun sanoin siitä yhdelle hoitoalan tyypille, niin eikös tämä kysyny et oonko käyny seuloissa.
Olen. Ja puhtaat on ollu.
Oon ollu nyt tasan 2v kuivilla, eikä vieläkään luoteta. Sellasta se on. Ymmärrän kyllä ettei käyttäjään kovin helposti luoteta, mut silti se harmittaa.
En ois pystyny tähän ilman Herraa ja ADHD-lääkitystä. Ja muutama muukin sen jo tajuaa, et toi lääkitys on mahdollistanu tän muutoksen. Toiset taas ei haluu sitä myöntää, vaik täs on jo 2 vuoden näyttö.

Vielä yks juttu.
Haluun kiittää teitä lukijoita kaikesta siitä tuesta, neuvoista, kannustuksesta, avoimuudesta, puolien pitämisestä ja ymmärryksestä mitä oon teiltä saanu. Teidän tuki on ollu erittäin tarpeellista.
Kiitos!