tiistai 23. helmikuuta 2016

Vammat

Narkkaaminen on vaarallista. Sen takia mullakin halvaantu käsi ja tuli hermovaurioita. Tää tapahtu jokunen vuos takaperin. Olin niin pihalla et tipahdin sohvalle erittäin huonoon asentoon. Kun heräsin aamulla mun vasen käsi oli halvaantunu niin ettei ranne toiminu yhtään pitkään aikaan. Se oli vammanen käsi. Sitä kesti jotain 4 kuukautta kun Se pikkuhiljaa parani. Kyllä pelkäsin ettei Se enää palaudukaan. Onneks Se sit palautu.
Mulla on myös tullu useempi hermovaurio jalkaan ja käsiin piikittämisestä. Osu piikki hermoon ja tuli sit pysyvä vaurio joka kuitenki parani vuodessa.
Kun tykitin jalkoihin vahvaa piriä niin multa palo suoni molemmista jaloista niin että piatokohtiin tuli kolikon kokoset mustat palovammat. Ne kesti pitkään. Puolisen vuotta siinä meni kun ne alko paranee.
Sit on tullu piikittämisestä useita mätäpaiseita. Ne on hyvin yleisiä piikittäjillä. Ne on helvetin kipeitä ja vaarallisia. Jos siitä paiseesta pääsee pienikin määrä mätää verenkiertoon Se on henki pois pahimmassa tapauksessa. Monilta on jouduttu amputoimaan raajoja mätäpaiseiden takia kun on menny raaja kuolioon hoitamattoman mätäpaiseen takia.
Ei kannata piikittää. Se on vitun vaarallista. Onneks mun vammat parani, kaikki vaan ei ole yhtä onnekkaita.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Paskapuheita

Mikä ihmeen tarve ihmisillä on väittää ympäri kyliä sellasta et mä oon muka retkahtanu? Ja vielä typerämpää on uskoo niitä kuulopuheita. Oon sanonu jo vaikka kuinka monesti että EN OLE RETKAHTANUT! Jos mä rerkahtaisin niin kertosin siitä kyllä. Miks pitää puhuu paskaa toisille? Miks pitää väittää et mä oon retkahtanu? Jos mulla menee hyvin niin sit pitää muiden alkaa mustamaalata mua. Ei oo mitään järkee uskoo kuulopuheita. Se jo kertoo ihmisten typeryydestä. Jos joku väittää et oon retkahtanu niin tulkaa suoraan kysyy asiaa multa. Ehkä mä ite tiedän vähän paremmin et missä meen. Älkää olko noin tyhmiä et levittelette valheita toisista. Huolehtikaa omasta elämästänne.

perjantai 19. helmikuuta 2016

Motiivit

Kun mä reilu vuosi sitten alotin Tän blogin mun tavotteena oli saada ihmiset ymmärtää meitä narkkareita. Halusin kertoo avoimesti millasta on käyttäjän elämä. Halusin kirjottaa omalla nimellä ja kuvalla. Halusin olla avoin ja kertoo omasta elämästäni.
Halusin ymmärrystä.
Nyt on menny yli vuosi ja tavoite on toteutunu. Tää kaikki on ollu jotain paljon suurempaa kuin se mitä osasin kuvitellakaan. Mua todella ymmärretään. En ois ikinä uskonu et tästä Blogista tulee näin suosittu. Palaute on ollu pääasiassa positiivista, olen saanut paljon tukea, apua, ymmärrystä, toivoa ja iloa. Mulla on tullu uusia projekteja kuten se lehtijuttu ym. Moni lukija kirjottaa mun kaa sähköpostia. Mut on hyväksytty ihmisenä ja minusta tykätään. Se merkitsee mulle paljon.
Yli 700 000 lukijaa käyny koko aikana. Se on paljon. 1000-2000 lukijaa päivässä. En ois ikinä uskonu jos mulle ois kerrottu nää määrät Sillon kun alotin.
Tää blogi on ollu mulle tärkee juttu. Vaikka olenkin kertonu hirveistäkin asioista niin olen silti tykänny kirjottaa ja kertoo elämästäni. Ja siitä on ollu mulle iso apu selvitä eteenpäin. Kun oon käyny täällä läpi rankkoja asioita niin olen oppinut elämään paremmin niiden asioiden kanssa. Ja kaikki Se tuki ja ymmärrys.. Vetää hiljaseks. Apu on ollu suuri ja merkitsee mulle paljon.
Aion jatkossakin vielä kirjotella aina kun jotain tulee mieleen. Toivottavasti tästä Blogista olis apua monille.

Tukijoukot

Kaikkee sitä on. Kaikkee paskaa.
Turhanpäiväistä vittuilua joiltakin anonyymeiltä jotka ei uskalla kirjottaa edes omalla nimellään. Raukkamaista.
Ja kun mulle sanotaan pahasti niin lukijat puolustaa mua. Arvostan sitä.
Oli taas niin mukava huomata kuinka lukijat pitää mun puolia.
En välitä niistä vittuilijoista paskaakaan, niiden puheet jo kertoo millasia ne on.
Onneks mulla on aivan ihania lukijoita tukena. Arvostan teitä! Ja kiitos teille kaikille jotka lähetätte mulle lankoja!

Teidän lukijoiden tuki on ollu mulle korvaamatonta. Siitä on ollu mulle iso apu. Teidän tuki ja neuvot on auttanu mua selviää eteenpäin. En ois koskaan uskonu et saisin näin paljon tukea ja ymmärrystä. En osannu kuvitellakaan mitään tällaista. Niin moni lukija on mua auttanu sanoillaan. Monesta olen saanut ystävän. Olen kiitollinen. Arvostan kaikkea tätä tukea mitä olen teiltä saanut. Kiitos!

tiistai 9. helmikuuta 2016

Tiedotus

25.3.2016 olen ollu tasan vuoden kuivilla.
Ajattelin semmosta et jos jotain kiinnostaa/huvittaa palkita mut jotenkin (esim ostamalla lankoja) niin laittakaa mulle sähköpostia niin annan osoitteen.
jenna.harju89@hotmail.com
Eniten toivoisin lahjaks lankoja mut tietty saa valita ihan vapaasti. Eikä ole titenkään mikään pakko jos ei halua.

Innokas erakko

Puhelin soi. En vastaa. Ovikello soi. En avaa. Kaikki kysyy mikä mulla on. Ei mikään. Olen vaan erakoitunut. Ei sen kummempaa. Kunhan vaan olen.
Että tämmönen kausi menossa. Erakkokausi.
Ei huvita nähdä ketään,
ei huvita tehdä mitään.

Ajattelin nyt kuitenki kirjottaa kun tuli Sellanen fiilis et vois vaikka jaksaa. Rauhallista on ollu. Olen voinut hyvin. Elvanse annosta nostettiin ja siitä on ollu apua. Jaksaa paremmin. Mut ei huvita nähdä ketään. En vastaa puhelimeenkaan.
Nyt vaan on Sellanen fiilis et haluu olla omassa rauhassa. Ja tietenki rakkaan kanssa. Oon virkannu, piirtäny, kirjottanu päiväkirjaa ja lukenu. Siinäpä onkin ne tärkeimmät.

Kerroin joskus aikasemmin et mulla ja anopilla on tulossa näyttely. Sen piti olla keväällä mut Se siirry kesään kun oli jotain varauksia. Oon virkannu paljon juttuja sinne. Pitää virkata vielä lisää. En malta odottaa!

Niin ja syksyllä kerroin et musta tehdään radiojuttu. Nyt on sovittu homma maaliskuulle. Odotan sitäkin innoissani.

Kaikenkaikkiaan olen hyvin innoissani.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Jäämeteoriitti

Onpas mulla ihania lukijoita! Kirjottelin Tossa aikasemmin kirjottamisen vaikeudesta ja palaute oli ymmärtävää ja positiivista. Mahtava juttu että ymmärrätte mua näin hyvin. Kiitos.
Tänään kun käveltiin rakkaan kanssa lääkkeille niin mulle iski taas ihan älytön pelko. Pelkäsin et jäämeteoriitti tippuu taivaalta niskaan. Iski ihan hätä :D Mut eihän sieltä mitään meteoriittia tippunu. Mut vielä on edessä kotimatka..
On nää mun pelot kyllä tosi aiheellisia. Vielä joku päivä maa nielee minut.
Mitä tahansa voi tapahtua!