Kuulumisia

Sulattelen tässä subuja. Jee. Joulu meni hyvin. Rauhallisesti. En oo mikään joulu ihminen niin en pitäny sitä ertyisen erityisenä päivänä. Rakkaan kanssa oltiin ja meillä oli muuttokin. Uus kämppä on kiva. Aluks en tykänny ajatuksesta mut nyt kun on kaikki laitettu niin kämppä on siisti. Oon virkannu paljon taas. Pitäis laittaa kuviakin niistä. Aaaarh ei nyt jaksa Oikeen mitään. Subutkin sulaa hitaasti.

Pelko

Huooh.. Tiistaina muutto. Ja ranne kipeenä. Ei jaksais mut on pakko. Onhan siinä muutossa kyllä hyvätkin puolensa. Enemän tilaa ja pääsee eroon ärsyttävästä naapurista. Tää kämppä on jo puolillaan laatikoita. Ankeeta jotenki. Ja mä myös pelkään. Pelkään että alan vielä joskus taas käyttää. Eikä se johdu himoista, niitä ei pahemmin edes ole. Se on vaan semmonen omituinen pelko. En halua enää palata siihen paskaan. Ihmettelen vaan et miks mä pelkään. Kun ei ole mitään viitteitä siitä että olis syytä pelätä. Kaikki on hyvin. Silti mä pelkään.

Ikävät muistot

Tuli mieleen yks ikävämpi tapaus. Erosin aikoinaan yhestä naisten hakkaajasta (taas kerran) mut eipä se elämä siitä helpottunu. Tämä kaveri kun alko vainoamaan mua. Se soitteli ja tekstaili uhkailuja ja jahtas mua pitkin kaupunkia. Monet kerrat pakenin sitä kauppoihin. Aina kun se sai mut kiinni niin hakkaamiseks se meni. Pakenin kerran sitä yhteen pienenpään kauppaan ja myyjä lukitsi oven. Se ei suostunu millään lähtee vaan oli väijyssä siinä oven takana. Soitin faijalle ja kytille, ne kävi ajamassa sen pois ja mä jatkoin matkaa. Se jätkä kuitenkin käänty takas ja tuli perässä. Juoksin taas karkuun ja just kun se oli saamassa mut kiinni, faija tuli paikalle ja käski mut autoon. Tää paskiainen oli just käymässä mun faijan kimppuun kun kytät onneks tulivat ja ottivat sen kiinni. Vittu, ei riittäny et mua satuttaa vaan piti käydä faijallekin vielä uhoamaan. Onneks kytät kuitenki ehti väliin. En tiedä miten oisin kestäny jos se ois tehny mun rakkaalle faijalle jotain. Vittu mikä jätkä. Täys raukka.
Kun oltiin vielä yhessä, Se kerran kävi hakkaa mua baarin pihassa. Siinä Se mua pieksi ja jokunen jätkä sit tuli siihen väliin. Kävivät joukolla exän kimppuun ja tämä anoo armoo ja huutaa mua apuun. Mikä jätkä Se Sellanen on joka ei uskalla muita hakata kun naisia ja kun siitä joutuu vastuuseen niin huutaa omaa uhriaan apuun täysin viattomana. Eikä Se hakkaaminen siihenkään loppunu. Taksi kun tuli niin ex pakeni sinne hyvinkin nopeesti ja menin sit minäkin. Siinä taksissa jo Se hakkaaminen jatku. Kuski yritti rauhotella mut ei. Koti pihassakin Se vielä mua hakkas. Potki, hakkas, väänteli, repi, hyppi päälläkin niin että rutina kuulu.Taksikuski oli onneks soittanu kytät ja ne taas kerran vei Tän hakkaajan mukanaan. Olin ihan veressä taas kerran. Kylkiluu murtununeena ja shokissa. Että tämmöstä paskaa muistu mieleen. Miten voi olla mahollista et mulla on ollu monta miestä jotka on hakannu mua? Miks niin moni on tehny niin? Mikä vittu mussa on vikana?

Fuck

Fuck. Ranne on paskana. Ja vielä oikeen käden ranne. Tämä on väärin!
Fuck. Näen unia huumeista. Miksi?
Fuck. Stressaan jo nyt tulevaa muuttoa joka vituttaa.
Fuck. Mieli ja keho on ihan uupunut vaikken olekaan itteeni rasittanu.
Fuck. Menneisyyden traumat kummittelee. Ikävät asiat palaa mieleen.
Fuck. Ois niin paljon hoidettavia asioita mut kun ei jaksa.
Fuck. Jotenkin vaan kaikki vituttaa.

Metsäretki

 Kävin rakkaan kanssa metsässä kävelyllä. Oikein kaunista seutua tää meidän lähimetsä. Tästä se retki alkaa.

 Innostuin ottaa kuvia kauniista luonnosta. Ja tulihan noita räpsittyä.

 En oo mikään mestari kuvaaja, mut tää puun kanto oli söpö! Siks kuvasin sen. Se on kuin pieni olio.

 Siellä metsässä tyyliin kaikkien puiden juuret oli tämmösiä et ne jatku pitkälle. Ihan ku verkko.

 

Puu on tainnu saada vähän osumaa.. Puu raukka.

 Ja polku jatkuu eteenpäin. Piiitkä matka..

 Tää on kyl tosi kaunis ja rauhallinen ympäristö.

 Tää puu on siisti. Jotenki noi halkeamat ja värit on mageita.

 

Koko plku kulkee tämmösen harjun päällä.

 Jätti-juuri!

 Metsä on rauhottava paikka. Tykkään. Se on tutkittu juttu et metsä rauhottaa ja piristää. Kannattaa kokeilla.

 Mitenkähän tämäkin paikka on muokkautunu tämmöseks..

Luonto on kyl kaunis paikka! Ja kuvatkin onnistu ihan jees.

Mielen liikkeitä

Eilen olin osoksilla ja yhen kaupan kassalla mulle alko juttelee yks blogin lukija :) Eka kerta kun näin kävi. Se tuntu mukavalta ja oli kiva nähdä miten innoissaan se lukija oli. Puhuttiin siinä tästä blogista ja siitä millasta palautetta saan. Palaute onkin ollu 80% positiivista mikä on ihme. Se lukijakin oli ilonen tästä mun nyky tilanteesta. Niin oon kyl mäkin. Mut oli kyl tosi kiva kun uskalti tulla juttelee. Tosiaan mulle saa tulla juttelee jos mut näkee.
Oon taas virkannu paljon. Nyt teen mattoo mustasta ja violetista. Alkaa olla noissa matoissa jo kaikki sateenkaren värit. Tavotteena on että koko kämppään tulee vaan ite tehtyjä mattoja. Oon ihan innoissani!
Joulukin on tulossa äääh. En oo mikään joulu ihminen. Enemmänkin koko joulu ahdistaa. Viime jouluna olin piri psykoosissa, nyt tuleekin sit eka selvä joulu. Viime jouluna olin rakkaan kaa kaverin luona ja siellä sit mulle pamahti psykoosi. Keräilin punasia metrin mittasia käärmeitä. Skitsoilin ihan vitusti. Koitin nukkuakin, mut ei siitä tullu mitään. Kun makasin sängyssä ja muut puhu joulukuusen ripustamisesta roikkumaan ulos niin mä olin ihan varma et ne aikoo laittaa mut ulos roikkumaan. Siitäkös sitten skitsahdin. Onneks rakas tajus mitä on meneillään ja rauhotteli mua. Kuulemma silmät kiilu siihen malliin et oli helppo arvata mun mielentila :D Mut tänä jouluna ei silmät kiilu psykoottisesti. En tiedä mitä teen jouluna, en oo suunnitellu mitään.
Muutenkaan en suunnittele tulevaa. Helpompaa on vaan mennä päivä kerrallaan. Jos mun pitäis suunnitella et mitä teen seuraavana päivänä niin ottasin siitä vaan turhia paineita. Oon tottunu menee päivän ja hetken kerrallaan ja niin teen jatkossakin.
Viime viikolla sain vuoden reseptin Elvansee kun käytiin rakaan kanssa stadissa ADHD-lääkärillä. Olenkin jo siitä tainnu kirjotella. Ei sit siitä enää enempää.
Rauhallinen elämä on mulle uutta. Tää seesteisyys on mukavaa mut myös kummallista. Oon niin tottunu kusessa olemiseen et tää normi arki herättää ihmetystä. Mut oon jo alkanu saada kiinni tästä paremmasta. Tykkään olla vaan näin, turhia miettimättä. Niin näköjään se elämä voi olla myös ihanaa.

Visuaalinen päivitys

 Otin muutaman uuden kuvan. Ilmeellä!

Meille tuli tossa viime viikolla uus juttu. Saatiin isompi kämppä. 17.12.2015 on muutto. Se kämppä oli ihan kiva ja se on tässä ihan vieressä. Mä vaan niin tykkään tästä pienestä yksiöstä. Mut meidän on pakko muuttaa kun vuokranantaja sano ettei täs voi asua kahta. Ihan tylsää. Muutetaan sit. On se sentäs isompi kämppä niin mahtuu paremmin. Oon jo suunnitellu sen sisustamistakin. Ja kun siel on tilaa niin mä saan vihdoinkin oman käsityö-taiteilija nurkan :)

 Mulle on sanottu et mä näytän nykysin paljon terveemmältä. Onko se totta?
Kävin eilen rakkaan kanssa stadissa päivän varotusajalla. Herättiin 5 aikaan ja Onnibussilla stadiin. Oli aika ADHD-lääkärille taas. Mä pelkäsin ihan vitusti et jotain menee pieleen. Aina, ihan aina kun on jotain tärkeetä niin mä pelkään et jotain ikävää sattuu. Oon siitä jopa ihan varma. Se on ärsyttävä tapa mulla. Mut joo, takas tohon stadin reissuun. Piti reseptit uusia. Just kun oltiin ettimäs sitä lääkäripaikkaa niin mä siinä melkein ovella jo menetin toivoni. Aloin jo hokee siinä ettei me löydetä sinne ja yhyy mikään ei onnistu. Sit se kuitenkin löyty. Lääkäri oli uus tuttavuus ja hyvin asiallinen. Se otti jopa hyvin neutraalisti ton mun menneisyydenkin kun kerroin siitä. Näytin sille mun ADHD-diagnoosinkin, eikä se ole yhtään epäpätevä niinkun päihdepolilla väittävät! Asiallinen diagnoosi se tänkin lääkärin mielestä oli. Ikinä en ole nähny kenenkään reagoivan noin asiallisesti siihen. Muutenkin oli hyvä käynti. Ymmärtäväinen lääkäri ja oikee lääkitys on hyvä juttu. Se lääkärikin oli ilonen kun kerroin et nyt on lääkitys kunnossa vihdoinkin. Sain sit vuoden respan Elvanse 70mg. Käynti tuli maksaa 120e per henkilö, mut oli se sen arvostakin. Ilman Elvansee mä en pystyis hallitsee elämääni.

http://hulttiotytontekeleet.blogspot.fi/
Tuonne ilmestyi taas uutta!

Päivärytmi

Muutama lukija pyys mua kertomaan millanen mun päivärytmi on nyt ja millanen se oli sillon kun käytin. Joo-o. Vaikee juttu kun en käyttö aikoina en noudattanu mitään tiettyä rytmiä, mut laitan ajat silleen noin about.

Päivärytmi käyttö aikoina

12.00 Herätys ja aamupiikki ja aamulääkkeet
Kun olin kotona, aika kului niin että makoilin sängyssä. Joko notkuin tai luin.
12.30 Puhelinralli alkaa (aineet ilmestyy millon mihinkin aikaan, listaan sen mukaan miten oon kiskonu sillon kun kamaa on ollu valmiina)
Makoileminen jatkuu niin kauan kun joku ilmottaa että kamaa löytyy. Eräänlainen nistihorros päällä. Kun kamaa löytyy niin oon salamana liikkeellä.
14.00 Piikki ja mahdollinen ruokailu (karkilla elätin itseni)
En tosiaan syöny oikeen mitään muuta kun karkkia. niitäkään ei pahemmin tehny mieli. 
16.00 Piikki 
Näihin aikoihin saatto jo jaksaa lähtee liikkeelle jos oli menoo. Kavereita tuli nähtyä ja tuli myös pyörittyä eri paikossa.
18.00 Piikki
Iltaa kohti kirkastuu. Mitä enempi seteissä, sen parempi meininki. Monesti ilta jatku seuraavaan päiväänkin.
20.00 Piikki ja iltalääkkeet, ehkä taas karkkia (jos olin kotona)
Sillon kun oli hyvä meno niin mua ei tähän aikaan kotoo löytäny. Olin tosi usein huolen aiheena kun mua ei iltasin/öisin kämpillä näkyny enkä vastaillu puhelimeenkaan usein.
22.00 Piikki 
Näihin aikoihin jos olin himassa, aloin yleensä kattoo telkkarista jotain rikos sarjoja tai leffoja.
24.00 Nukkumaan (jos ehtii)
Ei mikään tarkka aika. Kamasta riippuen illat ja yöt oli mun meno aikaa. Jos taas olin kotona niin sit kävin näihin aikoihin nukkuu.

Päivärytmi nykysin

9.00 Herätys
Näihin aikoihin herään joka aamu. Koska on pakko. Lääkkeiden haku niin siks on noustava. Muuten nukkusin pitkään.
9.30 Lähtö hakemaan lääkkeet
Käyn hakee sairaalalta subut ja hoitokodilta (missä ennen asuin) Elvanset. 
10.30 Ruokailu
Tähän aikaan syödään tuolla hoitokodilla. Yleensä syön pelkkiä ananaksia ja lihaa. Oon tosi tosi nirso.
11.00 Takas kotiin
Kotona alotan sit hommat eli virkkaan, kirjotan blogia, piirrän, soitan syntikkaa.. 
15-16.00 Hyytyminen ja ruokailu
Näihin aikoihin alkaa lääkkeiden paras vaikutus laantua. Alkaa hyytyminen ja alan yleensä sit lukemaan. Kun on ruoka niin syön aina hyvin pieniä annoksia pastaa, pizzaa tai salaattia.
19.30 Iltalääkkeet
Aika alkaa rauhottumaan. Jatkan vielä lukemista.
21.00 Nukkumaan
On käytävä aikasin nukkuu kun oon tottunu nukkuu yli 12 tuntia jaa amulla on pakko herätä aikasin kun on lääkkeiden haku.


Siinä mun päivärytmit. Sillon kun käytin niin en noudattanu mitään tarkkoja aikoja (paitsi piikin kanssa) ja nyt kun niitä noudatan niin on kyl paljon mielekkäämpää olla. Elämä tuntuu jotenkin tärkeemmältä. Mitä tästä opimme? On tärkeää pitää päivärytmi!

Kuulumisia

Heräsin jo viideltä tänään. Ollaan rakkaan kanssa matkalla Helsinkiin ADHD-lääkärille. Sain eilen kotilääkkeet. Jonkin aikaa mielessä pyöri piikki, mut tulin siihen tulokseen että en piikitä. En koe saavani siitä enää mitään kiksejä. Jotenkin se vaan inhotti. Tää on aika hyvä muutos. On ihan normaalia et tollasia ajatuksia tulee käyttäjälle. Mut tuo Kyl oli mulle yllätys et miten inhottavalta jo pelkkä ajatus tuntu. Edistystä perkele. Oon koko matkan kirjottanu mun TrippiKirjaan. Se on Sellanen pieni päiväkirja. Sen nimi on TrippiKirja siks kun Se kulkee aina mukana. Sinne sit kirjottelen ajatuksiani. Se on ihan hyvä et pystyy kirjottaa siellä missä onkaan jos iskee jotain mieleen. Lukasin tossa aika koomista paskaa meikäläisestä. Oli oikein anonyymi! Hänen mielestä mä puhun paskaa. Hänen mielestä mä narkkaan edelleen. Pikkusenko repesin xD Haha. Ja Yks valitti kun en julkassut hänen paskakommenttiaan. Mulla on tässä blogissa apinasuodatin. Kaikkee turhaa paskaa mun ei tarvi julkaista. Kyllä mä niitä paskakommenttejakin tietty julkasen, mut rajansa kaikella!

A-vitamiini

Mä en ymmärrä miks amfetamiinia pidetään huonona lääkkeenä. Amfetamiinilääkitys muutti mun elämän niin paljon paremmaks. Ei enää katukamaa. Mieliala on hyvä. Elämä on tasottunu paljon. Eli ADHD on hoidossa ja sen myötä elämäkin parani. Oon onnellinen. Mä tarviin lääkkeeni ihan niinkun sydänvikanen tarvii sydänlääkkeensä. ADHD on neurologinen sairaus joka vaatii hoitoa jos haluaa elämänsä kuntoon. Se on sairaus siinä missä muutkin. Mut sitäpä vaan ei tahdota oikein hoitaa. Ja siinä on Yks suuri tekijä siihen et päihdeongelma rehottaa. Paras lääke ADHD:n hoitoon on amfetamiini. Samoin masennukseen. Sitä vaan ei käytetä. Mielummin syötetään potilaille sellasia myrkkyjä et potilas saa kemiallisen lobotomian ja hirveet sivuvaikutukset. Onhan sivuvaikutuksia pirisäkin, mut ei (ainakaan mulla) niin pahoja kuin masennuslääkkeissä. Eikä Se lamauta niin et valuu kuola poskella, päinvastoin Se piristää ja kohottaa mielialaa. Se on tutkittu juttu et piri auttaa depikseenkin parhaiten. Miks sitä ei sit käytetä? No, koska Se on amfetamiinia. Vaarallista! HUI!! Huumeeksi luokiteltuna hyvästä lääkkeestä tulikin paha lääke. Ja miten paljon Se paha ja vaarallinen lääke on muakin auttanu. Ilman Elvansee en olis saanu elämääni näin hyvin kuntoon. Vai onko Se muka sattumaa etten oo retkahdellu sen jälkeen kun Elvanse alotettiin? Enpä usko. Oon varma siitä et mäkin saan jotain paska kommentteja siitä et syön amfetamiini lääkettä ADHD:n hoitoon ja siks olen muka huumeiden käyttäjä. Juupajuu.